Ispoisten Kartanon mailla -karttasovellus

Ispoisten Kartanon mailla -karttasovellus tarjoaa lähes 40 kohdetta Ispoisten värikkäästä historiasta. Lue lisää alta tai avaa kartta linkistä.

  • Pitkäsalmen parhaat juhannusjuhlat järjestettiin Ispoisten uimarannalla.

    Ispoislaiset ovat aina osanneet järjestää komeat kekkerit. Juhannusjuhlia varten Ispoisten uimarannalle rakennettiin talkoovoimin laudoista tanssilava, joka purettiin kemujen jälkeen. Paikalla esiintyi tunnettuja laulajia.

    – Ne olivat hienot juhlat, siellä esiintyi Olavi Virtakin, Ispoisten Omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Seija Tamminen muistelee.

    Uimarannalla järjestettiin uimakouluja ja aikaa myöden sinne saatiin sauna, pukukopit ja siivooja. Kun Uittamon uimalaitos purettiin 1970-luvulla, avantouimarit siirtyivät Ispoisiin. Turun Avantouimarit ry rakensi rannalla olevan saunan tilalle isomman, 300 neliömetrin sauna- ja huoltorakennuksen vuonna 2005. Ispoisten uimarannan vanhaa saunaa hallinnoi Turun Uimarit ennen Avantouimareita.

  • Lapset löysivät roppakaupalla kiväärinhylsyjä leikkipaikaltaan.

    – Kun asuimme 60- ja 70- luvuilla Linnunpääntien kerrostalossa, toivat poikamme silloin tällöin kiväärin ammusten hylsyjä kotiin. He olivat löytäneet niitä vanhalta ampumaradalta. Hylsyjä varmaan löytyy vieläkin, jos jaksaa kaivaa, Ispoisten Omakotiyhdistyksen Matti Stenström kertoo.

    Hylsyjä löytyi, sillä sotilaat harjoittelivat Kaarlentien ja Rätiälänkadun kulmassa olleella ampumaradalla, toisinaan jopa talojen pihoilla. Harhalaukauksia kimpoili Osmonkallion kerrostalojen parvekkeille ja ikkunoiden läpi. Ilpoisissa Matilaisen puutarhan kasvihuoneesta särkyi vuoden aikana noin 40 ikkunaruutua. Koska alueesta oli tullut turvaton, ampuminen ja koko ampumarata lopetettiin vuonna 1964.

    Ispoisten ampumaradan portti sijaitsi aikoinaan Kaarlentien ja Rätiälänkadun risteyksessä.

  • Lähellä uimarantaa sijaitsee muinaisjäännökseksi merkitty monttu, jonka tarkoitus on mysteeri.

    Kengittäjänpuiston korkeimmalla kohdalla on kummallinen, lähes suorakaiteen muotoinen maakuoppa. Se on vuorattu kivillä. Montun tarkoitusta ei ole kukaan keksinyt. Vuonna 2002 jopa Museoviraston tarkastajat kävivät sitä tutkimassa, mutta arvoitus ei selvinnyt. Evp. Pertti Huttusen mielestä kuoppa ei liity Uittamon tykkipattereihinkaan.

    Se kuitenkin tiedetään, että samoissa maisemissa sijaitsi aikoinaan kyläläisten mattolaituri.

  • Ispoisten upean kartanon maille syntyi neljä turkulaista kaupunginosaa.

    Kartanonpoika Johan Winterin elämä oli luksusta. Hän oli rikkaan kartanon ainoa perillinen ja saattoi puhdistaa syömänsä hummerin jäänteen hampaistaan kultaisella hammastikulla. Johanin isä Arndt Winter oli siirtänyt kartanon nykyiselle paikalleen 1700-luvun lopulla. Hän laittoi talon lisäksi pellot ja puutarhan upeiksi ja kirjoitti Suomen ensimmäisen mehiläistenhoito-oppaan. Johanin siskontyttö Aline rakasti Johanin tavoin lukemista ja auttoi toimittamaan Suomen ensimmäistä lastenlehteä (EOS) miehensä Edvin Titus Feodor Reuterin kanssa. Johanin lukuharrastus paisui niin suureksi, että hän keräsi Ispoisiin Suomen suurimman yksityisen kirjaston.

    Laajimmillaan kartanon maat ulottuivat neljän nykyisen kaupunginosa ylle: Uittamoon, Katariinanlaaksoon, Ispoisiin ja hetken Puistomäkeen asti. Enää kartanolla ei ole peltoja, mutta nykyään talon suojissa on jotain vielä arvokkaampaa kuin koskaan kartanon rikkaimpinakaan päivinä. Nimittäin paljon lapsia. Tiloissa toimii päiväkoti Vilske.

  • Kartanon renkien talosta tuli kaupungin toimintakeskus.

    Hellahuoneessa alkoi melske, kun lapsijoukko rynnisti sisään. Renkien talossa riitti vipinää, sillä rakennuksessa asui useita lapsiperheitä. Asukkaat olivat kartanon palvelusväkeä, kuten renkiä ja piikoja, jotka saivat asua talossa perheineen. Jokaisella perheellä oli oma kakluuni ja niitä on yhä viisi jäljellä.

    Rakennuksessa on toiminut Turun kaupungin kehitysvammaisten toimintakeskus 2000-luvun vaihteesta lähtien.

  • Item descriptionKatariinanlaakson asuntomessut vetivät ennätysyleisön.

    Ispoisten kartanon itäpuoli oli vielä 1980-luvulle asti maalaismaisemaa, mutta tilanne muuttui, kun kaupunki päätti järjestää asuntomessut. Katariinanlaakson luonnonsuojelualeen pohjoispuolelle nousi postmoderneja taloja noin 120 miljoonan markan edestä (nykyrahassa noin 37 miljoonaa euroa). Pientaloja rakennettiin 23, matalia kerrostaloasuntoja 143 ja rivitaloasuntoja 8. Alueelle tehtiin asuntoja myös erityisryhmille, etenkin vanhuksille ja vammaisille ihmisille.

    Ainakin kävijämäärästä päätellen messut onnistuivat. Vieraita tuli 232 215, enemmän kuin koskaan siihen mennessä vastaaville suomalaisille asuntomessuille. Kodit menivät kaupaksi, joistakin syntyi jopa kilpailua.

  • Seinille kirjoittelua pidetään rangaistavana tekona, mutta ennen vanhaan Turun seudulla sitä harrasti oppinut väki.

    Laukkavuorella tarkkaavaisimmat retkeilijät voivat löytää pudonneiden lehtien alta kuvioita kalliossa. Niiden hennot kaarteet sulautuvat kallioon hakatuiksi kirjaimiksi, kirjaimet nimiksi, kuten Walbeck, Tolpo tai Böcker. Jos löytää kallioilta tekstin:

    ”F.W.A. ARGELANDERILLE

    YSTÄVILTÄ YSTÄVÄLLE

    MUISTOMERKKI LÄHTEVÄLLE

    TULI TURKUUN 12.8.1823 LÄKSI 16.6.1831”

    on löytänyt palan varhaisnykysuomea. Teksti on Turun seudun varhaisimpia suomenkielisiä muistomerkkejä, mikäli se kaiverrettiin kallioon vuonna 1831. Argelander oli kuuluisa tähtitieteilijä. Hänen lisäkseen kallioille kaiverrettiin useita muitakin aikanaan tunnettujen henkilöiden nimiä. Kaiverruksia on ainakin seitsemässä kohdassa.

    Ispoisten Omakotiyhdistys on tehnyt opastettuja retkiä alueelle, sillä kaiverruksia on haastavaa löytää. Omatoimisia kaivauksia ei saa tehdä, sillä Laukkavuori on luonnonsuojelualuetta.

  • Katariinankivi on tarinoiden mukaan ollut yläluokan retkipöytä.

    Katariinanlaaksossa sijaitsee kivi, joka veti vertoja useimpien kartanoiden ruokapöydille ainakin kokonsa puolesta. Kiillegneissistä koostuva siirtolohkare on noin viisi metriä pitkä. Sen vuoksi se sopi erinomaisesti aatelisten runsaiden eväiden nauttimispaikaksi. Näin ainakin vanhat tarinat kertovat. Sellaisiakin tarinoita on liikkunut, että kiven luona olisi hoveineen retkeillyt Puolan prinsessa Katarina Jagellonica, Juhana Herttuan puoliso, josta tuli myöhemmin Ruotsi-Suomen kuningatar. Jotkut ovat arvelleet, että koko laakso on nimetty hänen mukaansa, mutta historioitsija Svante Dahlström on toista mieltä. Hänestä laakso ei ole saanut nimeään sen enempää Juhanan rakastajalta Kaarina Hannuntyttäreltä tai kuningatar Katariina Maununtyttäreltä vaan Ispoisten kartanonherra Simon Lilliegrenin vaimolta, joka myös oli Katariina. Hänen tarinansa löytyy kirjasta Ispoisten kartanon mailla, jonka on kustantanut Ispoisten Omakotiyhdistys ry.

  • Rauvolanlahdella voi nähdä lintuharvinaisuuksia, mutta kuka haukkuu rantaheinikossa?

    Ispoisten kartanon maat ylsivät aikoinaan Rauvolanlahdelle asti, jossa naapurina oli Rauvolan keskiaikainen tila. Osa maalaismaisemasta muuttui vuonna 1975, kun Kaarinan maille rakennettiin jätevedenpuhdistamo. Jätevesiä varten tehtiin iso ilmastuslammikko. Sieltä vedet jatkoivat matkaansa puoli kilometriä pitkää puurakenteista putkea pitkin mereen, jossa ravinnekuorma kasvoi.

    Ympäristönsuojeluaate voimistui Turussa 80-luvulla ja Rauvolanlahti muutettiin luonnonsuojelualueeksi. Muuttolinnuille niitty on tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka. Mesiangervikossa ja viereisissä pensaissa nähtiin punavarpusia, pensaskerttusia, luhtakerttunenkin. Maisemissa elää myös harvinaisia kasveja ja eläimiä, kuten haukkuva viitasammakko. Jätevedenpuhdistamon lammikossa elää ötököitä, jotka maistuvat hyvin lepakoille.

  • Jos Rauvolanlahteen sukeltaisi, voisi löytää hylätyn laivan.

    Kaarinan vanhan vedenpuhdistamon edustan ruovikossa, noin kahden metrin syvyydessä makaa laivan hylky. Siitä on jäljellä vain kylkikaaret ja osa laudoitusta. Alus on muinaismuisto, joten se on rauhoitettu.

    Hylky oli vähällä saada seuraa vuonna 2015. Silloin Susanna-asuntoproomu oli matkalla telakalle, mutta sitä kuljettanut hinaaja hajosi. Proomu nökötti juuttuneena sekä rantaveteen että byrokratian hampaisiin viitisen vuotta, jonka jälkeen se poistettiin maisemista.

  • Ruotsin tuleva kuningas hyökkäsi Ispoisiin vuonna 1597.

    Ispoisten kartanonherra Anders Boije lähti pakoon, kun Ruotsissa vallan itselleen ottanut Kaarle-herttua hyökkäsi Suomeen. Maihinnousu tapahtui Boijen mailla, Rauvolanlahdella. Sotalaivoista rymisti Ispoisten pelloille noin 6 000 jalkamiestä ja 500 ratsumiestä. Heitä oli enemmän kuin koko Turun kaupungissa asukkaita. Kaarlen hyökkäys onnistui ja vuonna 1599 hän teloitti 50 suomalaista johtomiestä. Boije säilyi hengissä vannottuaan uskollisuudenvalan Kaarlelle, josta tuli myöhemmin Ruotsin kuningas.

    Kaarlen kerrotaan kiivenneen ylös Ruskiakalliolle (nyk. Ruskeakallio) ja istahtaneen siinä olevalla kivelle lepäämään. Tämän kiven arvellaan edelleen löytyvän kallioilta. Se sijaitsee Villa Solinin mailla, jonne ei ole vapaata pääsyä, mutta retkeilijät voivat kulkea Ruskeakalliolle.

  • Erik Bryggmanin suunnittelema huvila kuuluu suomalaisen modernismin merkkiteoksiin.

    Villa Solin on kaupungin hieno edustushuvila, jonne pääsevät vain kaupungin kutsumat vieraat. Aina ei ollut niin, sillä 1930-luvulla otetuissa kuvissa näkyy lapsia leikkimässä huvilan pihalla pörröisten eläinten kanssa. Ne näyttävät vähän koiranpennuilta, mutta ovat kettuja. Katariinanlaaksossa sijaitsi kettutarha. Sitä ei enää ole, mutta kettuja voi yhä nähdä vilistämässä vapaina luonnossa. Turun kaupunki osti huvilan vuonna 1963. Villa Solinin suunnitteli kuuluisa arkkitehti Erik Bryggman 1920-luvulla. Huvila on päässyt suomalaisten modernismin merkkiteosten listalle. Siellä on vieraillut kuusi presidenttiä: Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen, Sauli Niinistö ja Viron sekä Islannin presidentti.

  • Historia näkyy myös Katariinanlaakson kasveissa.

    Kasvit kertovat hiljaisella tavalla tarinaa laakson historiasta. Turun yliopiston opiskelija Silja Aaltonen tutki nykyisen Turun alueella olevia keskiaikaisista kylätontteja 2020-luvun alussa. Keskiaikaisia muinaistulokaslajikkeita löytyi eniten Katariinanlaaksosta, jossa kasvoi muun muassa tuoksusimake, kumina ja syylälinnunherne. Aaltonen totesikin vanhan Ispoisten kylätontin olevan lajistonsa puolesta alueen rikkain.

    Katsottavaa riittää muuallakin laaksossa. Lehtosaarekkeissa kasvaa jalopuita: tammia ja metsälehmuksia. Tuulilta suojaisien kalliolaaksojen välissä on intoutunut kasvamaan harvinaisuuksia kuten nurmilaukka, maarianverijuuri ja räpelö, puhumattakaan sienierikoisuuksista sinipunarouskusta tai vaarallisen myrkyllisestä isorusokkaasta.

    Katariinanlaakso on ollut luonnonsuojelualueena vuodesta 1983 lähtien lukuun ottamatta Villa Solinin huvilan aluetta.

  • Myllypuron harvinainen pyöreä talo on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi.

    Rakennusmestari Aatos Kosonen oli aikansa keksijänero – tai taisivat jotkut pitää häntä keksijäpellenä. Hän rakennutti pyöreän talon vaimonsa Ilonan kanssa kesäasunnoksi vuonna 1935. Tarinan mukaan Aatos suunnitteli ympäripyörivää taloa. Se pyörisi päivän mittaan niin, että aurinko paistaisi aina keittiöön. Ympäripyörivää talosta ei kuitenkaan tullut, mutta Kososet muuttivat sinne asumaan ympärivuotisesti. Näin muistelee Kososten naapurissa asunut Elma Matilainen.

    – Talon Linnunpääntien puolelle oli muurattu linnuille kylpyallas. Me Matilaisten lapset saimme käydä polskuttelemassa siinä talon seuraavien omistajien Unto ja Kaarina Koskisen aikana, Marja Salminen (os. Matilainen) muistelee.

    Talo on nykyään yksityiskäytössä, eikä sinne ole luvattomilla vierailla asiaa.

  • Rälssi Lauri Nuutinpoika lahjoitti 1400-luvulla morsiamelleen koko Uittamon.

    Jos olisi seissyt Susiniityn päiväkodin kohdilla 1500-luvulla, olisi kuullut Uittamon talon lasten äänten lisäksi hevosten hirnahduksia, lampaiden määkimistä ja ehkäpä sian röhinää. Ne olivat merkki vauraasta talosta. Uittamolla oli karjaa eniten koko Kaarinan rannikkokylistä, ainakin vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan. Saman luettelon mukaan Uittamon talon isäntä Pietari Henrikinpoika (Skalm) oli Kaarinan rannikkokylien rikkain mies. Hänellä oli käteistä viisi markkaa ja hopeaa noin 211,2 grammaa.

    Vauraus oli keskiajalla eduksi naimisiin mentäessä. Jos mies havitteli itselleen vaimoa muualta kuin kotiseudultaan, hän usein houkutteli naista huomenlahjoilla. Kaarinalaismiehet lupailivat naisille leninkikankaita, hopeaa, ryijyjä – eräs jopa vanhoja lampaita. Uittamolainen Lauri Nuutinpoika pisti paremmaksi: hän lupasi morsiamelleen koko Uittamon vuonna 1410.

    Uittamon talo ei ole säilynyt.

  • Uittamolla 15-vuotiaat pojat tekivät nauloja.

    Oy Länsi-Suomen Rauta – Västra Finlands Järn Ab:n haki naulatehtaaseen poikia töihin Turun Sanomien ilmoituksella vuonna 1937. Tehdas etsi 14-vuotiasta suomea ja ruotsia puhuvaa asiapoikaa sekä kahta 15-vuotiasta naulaajapoikaa.

    Pojat tekivät aikuisten kanssa tehtaassa kaikenlaisia nauloja sekä rautalankoja, kuten piikkilankaa ja säkkien siteitä. Työntekijöitä Uittamolla oli 1950-luvulla 56. Tehdas nousi alallaan yhdeksi Suomen suurimmista.

    Ennen naulatehdasta samalla paikalla oli lyhyen aikaa veneveistämö. Andrée & Rosenqvistin yrityksessä Uittamolla rakennettiin venäläisille lähes parikymmentä 50-65 jalan sotavenettä, joissa oli vahvat moottorit. Näin kertoi Uusi Aura -lehti 18.9.1921.

    Nyt naulaajapoikien tehtaasta on enää jäljellä betoninen kaivonkansi merenrannassa.

  • Nuorisojoukko poltti hylätyn huvilan, joka oli aikoinaan Uittamon hienoin.

    Syvänkalliopuistosta nousi savua 1990-luvulla. Merenrannalla ollut autio ”Fjelbo”-niminen huvila paloi rytinällä. Vähän ennen tulipaloa nuorisojoukko oli tunkeutunut taloon sisälle ja ilmeisesti lämpimikseen tehnyt sinne tulen. Fjelbo oli ollut autiona monta vuotta, ja siitä oli tullut lasten ja nuorten salainen kokoontumispaikka.

    Moni paikallinen oli harmissaan vanhan huvilan tuhoutumisesta: osa olisi halunnut, että se suojellaan.

    Turun kaupungin arvion mukaan huvila oli rakennettu noin 1920-luvulla. Kesäasunnoksi tilat olivat upeat: keittiö ja kuusi asuinhuonetta, kaksi kuistia sekä 50-metrinen laituri uimakopilla. Puutarhassa kasvoi vielä 1960-luvulla 120 viinimarjapensasta, 30 omena-, 10 luumu- ja 4 kriikunapuuta. Huvilatontti oli rajattu lauta-aidalla, jonka kivisiä aidanpylväitä voi yhä löytää Syvänkallionpolun tuntumasta. Huvila oli ollut Naulatehtaan omistajan kesäasunto. Tätä ennen paikkaa kutsuttiin Sepänkallion torpaksi.

  • Uittamoon kulki Turusta höyrylaiva 1800-luvulla, suoraan Mondolinin huvilalle.

    Uittamon paviljongin puoleisessa päässä rantaa sijaitsi 1800-luvun lopussa herra Mondolinin huvila. Hän vuokrasi sitä kesäksi ja kehui rakennusta somaksi, paikkaa luonnonkauniiksi ja vuokraa halvaksi. Rannalta pääsi höyrylaivalla Turkuun useamman kerran päivässä.

    Mondolinin kesäasuntoa ei enää ole vuokrattavana Uittamon rannalla, eikä höyrylaivankaan tuloa laiturilla kannata odotella, mutta Pulttikadun ja Uittamon korkealle nousevien kallioiden välissä voi edelleen nähdä rakennuksen perustukset.

  • Moni vanhempi kielsi lapsiaan menemästä Luolavuoren luolaan 1970-luvulla. Onkalo oli pitkä ja vaarallinen.

    Tietysti lapset halusivat luolaan. Harri Leino, 10 v, lähti eka- ja tokaluokkalaisille oppaaksi, sillä hän oli uskaltanut käydä luolassa yksinäänkin. Lapset ryömivät luolahämähäkkien ja teräväreunaisten kivenlohkareiden ohi, joiden varjot nousivat peikonkorkuisiksi taskulampun valossa. Välillä päästiin isoon salimaiseen kohtaan, jonka jälkeen käytävät jatkuivat matalampina, useassa tasossa.

    Luolan perällä Leino kertoi vanhan kummitustarinan. Eräs ylioppilas eksyi luolaan eikä löytänyt sieltä koskaan ulos. Myöhemmin luolaan tulleet löysivät hänen luurankonsa.

    Pojat pelästyivät ja pakenivat. He veivät mukanaan ainoan matkassa olleen taskulampun. Leino joutui etsimään tiensä luolaviidakosta ulos käsikopelolla. Pää kolahteli teräviin kiviin. Hän kuitenkin löysi tiensä ulos ja toimii myöhemmin viisastuneena ja pidettynä paikallisoppaana.

    Luolan suuaukko löytyy kiipeämällä ylös rinnettä, jonne lähtee polku Luolavuoren pelikentän takaa.

  • Ispoisten kalliojyrkänteellä elää Suomen harvinaisin jäkälä.

    Jos astuu muutaman askeleen Ispoisten kiertotien mutkasta metsikköön, voi nähdä turkulaisten kiipeilijöiden entisen ylpeyden. Siinä kohdin jyrkkää kallioseinämää riitti kiivettäväksi suoraan kohti taivasta kolmisenkymmentä metriä.

    Kiipeily kiellettiin vuonna 2007, sillä kukkulan oli valloittanut uusi kuningas. Ispoisten kalliojyrkänteellä huomattiin uhanalainen louhukehräjäkälä, Lecanora subcarnea, jollaista ei ole löydetty mistään muualta Suomesta.

    Louhukehräjäkäliä voi vilkuilla metsän suojasta, sillä viranomaiset ovat kieltäneet ”kalliopinnan kasvillisuuden kulutusta aiheuttavan toiminnan”. Louhukehräjäkälää on vaikea erottaa sukulaisistaan, se muistuttaa vähän kalliota vasten litistynyttä kukkakaalia.

  • Venäläiset toivat Uittamoon tykkejä, joilla ei ammuttu yhdessäkään sodassa.

    Uittamon paviljongin sokkelilaudoituksen alta, kallioon hakattuna löytyy tarinan mukaan vuosiluku 1854. Silloin tanssilavan sijaan paikalla oli venäläisten rakentama tykkipatteristo. Tsaari pelkäsi Krimin sodan aikaan ruotsalaisten yrittävän maihinnousua, jonka vuoksi patterit rakennettiin – tai ainakin niitä korjattiin silloin. Venäläiset olivat jo aiemminkin varustautuneet ruotsalaisia vastaan. He pelkäsivät hyökkäystä lännestä sen jälkeen, kun Venäjä oli vallannut Suomen Ruotsilta vuonna 1809.

    Ruotsalaisia ei kuitenkaan näkynyt eikä tykeillä ammuttu sotimismielessä kertaakaan. Lopulta suomalaiset rakensivat patteriston päälle tanssilavan.

  • Yksi Turun jännittävimmistä salaisista leikkipaikoista löytyi hylätyn oven takaa.

    Toisen maailmansodan jälkeen uittamolaiset lapset olivat löytäneet yhden Turun jännittävimmistä leikkipaikoista. Metsässä oli vanha ovi, joka oli vääntynyt yläreunasta niin, että sen taakse pystyi ryömimään.

    Takaa löytyi hylätty ammusluola.

    Toisen maailmansodan aikoihin se oli kaikkea muuta kuin hylätty. Paikalla oli Uittamon ilmatorjuntapatteri, joka suojasi Neuvostoliiton pommikoneilta. Sinne paikkakunnan asukkaat olivat itse hankkineet ilmatorjuntatykin. Vihollisen lentokoneet tulittivat vieressä olevaa Heikkilän kasarmia ankarasti.

    SA-arkistoissa on säilynyt kuva, jossa näkyy nuoria sotilaita. He harjoittelivat Uittamon raskaassa ilmatorjuntapatterissa tulenjohtokoneen käyttöä, kun oma kone teki maalilentoa.

  • Heikkilän kasarmi on yksi harvoista tsaarinvallan aikana rakennetuista kasarmeista, joka on yhä sotilaskäytössä.

    Vuonna 1916 Pitkäsalmelta kuului potkurin papatus, kun lentokoneet ottivat meren pinnalla vauhtia päästäkseen ilmaan. Paikalla oli yksi Suomen ensimmäisistä vesilentoasemista. Se oli venäläisten rakentama, samoin kuin vieressä oleva kasarmi. Suomalaiset ottivat sen käyttöönsä, kun maa itsenäistyi.

    Kasarmilla moni lähiseutujen nuori mies suoritti asepalveluksena. Päärakennus tuntui alkuaikoina tilavalta ja valoisalta, myöhemmin ahtaalta, kun väkiluku kasvoi. Sotilaan päiväruokaan kuului vuonna 1918 muun muassa litra piimää.

    Kasarmilla toimi Porin prikaati, joka siirtyi myöhemmin Säkylään. Heikkilässä oli myös Turun Ilmatorjuntapatteristo, Turun Rannikko- ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti. Vuonna 2021 siellä toimi enää Merivoimien esikunta ja joitakin muita Puolustusvoimien toimijoita. Alueelle on pääsy kielletty.

  • Katariinanlaakson luontopolku kulkee entisen kartanon pihamaan kautta. Maaperässä voi yhä nähdä rakennusten kivijalkoja.

    Ispoisissa on ollut asutusta ainakin 1200-luvun lopulla. Se oli yksinäistalon muodostama kylä, josta alettiin aikaa myöden käyttää nimitystä kartano. Aatelinen Linnunpään suku (ruotsiksi Fogelhuvud) omisti paikan jo 1500-luvulla, mutta panttasi sen rahapulassa noin 25 vuodeksi. Heidän jälkeensä omistajina on ollut useampi aatelissuku kuten Creutzit.

    Ispoisten kartanon päärakennus oli Kaarinan rannikkokylistä arvokkain, noin 360 markan arvoinen ainakin 1500-luvun puolivälin verotalo- ja lampuotitalomaakirjojen mukaan. Jo noina aikoina tila oli enimmäkseen rälssi ja säteri, eli vapaa sekä veroista että ratsupalvelusta kuninkaan sotajoukoille.

    Kartanon 1700-luvulla omistanut professori Henrik Hassel myi kartanon kamarineuvos Arndt Winterille, joka siirsi päärakennuksen sille paikalle, jossa se yhä on eli Sigridinpolun päässä.

  • Luolavuoren metsässä sijaitsee kivi, johon on kaiverrettu vuosiluku 1794 ja iso A-kirjain.

    Luolavuoren metsässä on hajallaan lukematon määrä toinen toistaan muistuttavia kivenlohkareita, mutta yhdellä vaatimattoman näköisistä mötiköistä on ollut historiallisesti tärkeä tehtävä. Sen kylkeen on hakattu vuosiluku 1794 ja iso A-kirjain. Kivi on ollut Turun ja Kaarinan välinen 13. rajakivi, Ropovahaksi kutsuttu.

    Kaiverrus on todennäköisesti isonjaon peruja, jolla pyrittiin lisäämään maatalouden tuotantoa. Kun peltojen jako oli toimitettu, siirryttiin metsiin. Kaarinan ja Turun välille kirjattiin 40 rajamerkkiä. Osa niistä oli kiviä, joihin hakattiin Turun vaakunaa esittävä A-kirjain.

  • Peltolan kaatopaikka oli ennen lasten salainen leikkipaikka, mutta nykyään se on hieno näköalapaikka.

    –Kaatopaikka oli suosikkileikkipaikkamme. Jätteitä ei juuri peitetty, joten löysimme sieltä kaikenlaisia aarteita. Kaatopaikan reunan hökkelimajoissa asui mukavia vanhuksia. Siellä oli myös sotaveteraaneja, ispoislainen Harri Leino muistelee.

    Peltolan kaatopaikka perustettiin varsinaisesti vuonna 1947, joidenkin lähteiden mukaan vasta 1955, mutta joka tapauksessa Ilpoisten-Peltolan Pientalot ry vastusti sen sijaintia. Ympäristöongelmien kasvaessa kaatopaikka oli suljettava. Vuosina 1970-1994 sitä käytettiin maankaatopaikkana. Sitten lähistöllä asuva Matti J. Paavola keksi, että nostetaan mäennyppylää vielä vähän korkeammalle, niin saadaan komea näköalatasanne. Upean maiseman lisäksi siellä on nyt myös kivilabyrintti ja rinteessä kasvaa muun muassa ruusuja, tyrniä, kirsikkapuita ja jopa misteli.

  • Moni nuori löysi Uittamon tanssilavalta seurustelukumppanin.

    Joukko turkulaisia nuoria odotti Kauppiaskadun päässä olevalla laiturilla Helmi-höyrylaivan tuloa elokuussa 1895. He olivat matkalla Ispoisten kartanon rannalle, Uittamon pattereille. Siellä Turun Työväenyhdistys järjesti kesäsunnuntaisin Kansanjuhlia, joissa oli puheita ja pilapuheita mutta ennen kaikkea tanssia. Ispoisten kartanonomistajat Reuterit olivat vuokranneet alueen uimahuoneineen Turun Työväenyhdistykselle kesänviettopaikaksi.

    Turun kaupunki rakensi Uittamolle tanssilavan 1930-luvun alussa, jota urheiluseurat vuokrasivat. Sotien jälkeen naisilla riitti vientiä, sillä vieressä olevalta Heikkilän kasarmilta tuli tanssi-intoisia sotilaita. Uittamolta löytyi monelle seurustelukumppani 60-luvulla. Sitten tuli muotiin rokki ja disko. Uittamon ja iskelmän suosio hiipuivat.

    Upealla paikalla sijaitseva tanssilava paloi vuonna 1990, mutta kaupunki rakensi uuden. Siellä on kesäravintola ja paikkaa voi vuokrata yksityistilaisuuksiin ja järjestetään siellä toisinaan tanssejakin.

  • Kalastajan tyttären ensimmäinen kesätyö oli savusilakoiden tikutus.

    Ispoisten Omakotiyhdistyksen puheenjohtajan Seija Tammisen (os. Ingman) äiti oli opettaja ja isä kalastaja Pakinaisten saarelta Rymättylästä. Ispoisiin muutettuaan isä-Eino Ingmanin kala-apajat vaihtuivat ja hän lähti aamuvarhain kokemaan rysiään Ispoisten rannasta, nykyisten avantouimarien laiturin paikalta. Silakat Eino vei Aurajoelle Turun Osuuskaupan laituriin.

    Seija oli pikkutyttönä toisinaan isänsä mukana laskemassa verkkoja. Hänen ensimmäinen varsinainen kesätyönsä oli silakoiden tikuttaminen. Se tarkoitti silakoiden kiinnittämistä niskastaan savustuskeppien nauloihin. Sen jälkeen ne savustettiin, pakattiin, suolattiin ja myytiin, sillä Seijan isä perusti Ispoisiin kalasavustamon. Pian niiden herkullinen maine levisi ja naapurit kävivät päivittäin ostamassa tuoreita savusilakoita.

    Kalasavustamo ei enää ole toiminnassa, mutta laituri on rakennettu uudelleen. Sitä käyttävät nyt avantouimarit.

  • Mathilda Meurman on yksi harvoista naisista, jonka kunniaksi Turussa on muistomerkki.

    Mathilda Meurman (os. von Troil) jäi leskeksi ollessaan noin 25-vuotias. Hänellä oli kaksi tytärtä, joiden kanssa Mathilda muutti vanhempiensa Samuel ja Johanna von Troilin luokse Puistomäkeen. Siellä sijaitsi heidän upea huvilansa palvelijoineen.

    Maaliskuun alussa aamuyöllä vuonna 1853 rakennus syttyi tuleen. Eteisessä ruutisarven sisältö räjähti. Mathilda pääsi lastensa ja lastenhoitajan kanssa pakoon, mutta viime hetkellä Mathilda päätti palata palavaan taloon pelastaakseen yläkerrassa nukkuvat isänsä ja äitinsä. Vanhempi lapsista ryntäsi Mathildan perään. Savu ja liekit täyttivät alakerran. Välikatto romahti.

    Mathildan vanhemmat olivat heränneet tulipaloon ja pääsivät pakoon ikkunan kautta. Mathilda ja tytär kuitenkin menehtyivät palossa.

    Troilien taloa ei koskaan rakennettu uudelleen. Tapahtumasta on muistona Mathildan nimeä kantava puistikko, jossa on punagraniittinen muistomerkki.

    Meuermanin puistikko on Puistomäen omakotiyhdistyksen kummipuisto.

  • Pusikoituneen puiston reunamilla sijaitsi aikoinaan herraskartanon upea puutarha.

    Ispoisten kartanon huvimajan ohitse pyrähti perhonen, jonka perässä viiletti lapsi. Hän oli kartanonpoika Enzio Reuter, jota perhoset kiinnostivat niin paljon, että Enziosta tuli perhostutkija ja eläintieteen professori 1900-luvun alun vaihteessa.

    Kartanon puutarhassa kukki 135 omenapuuta ja 150 marjapensasta. Sadon runsauteen vaikuttivat osaltaan kartanon lukuisat mehiläispesät.

    Asiat muuttuivat 1950-luvulla, kun kartanon edustasta tuli kaupungin lumenkaatopaikka. Lumen mukana tuli jätteitä, jätteiden myötä rottia. Rotat pyrkivät alueen taloihin. Ispoisten Omakotiyhdistys, melojat ja avantouimarit ajoivat kaatopaikan siirtoa muualle ja onnistuivatkin siinä.

    Alueelle on suunniteltu puistoa vuodesta 1991 lähtien. Joutomaalta on löydetty satoja, ellei tuhansia päiväperhosia. Puistossa viihtyvät myös hepokatit, jopa harvinainen idänhepokatti ja on siellä nähty juurilasisiipiperhonenkin.

  • Puutarha Ilpoisten ja Ispoisten välissä.

    Martti ja Elma Matilainen olivat Linnunpääntien ja Tora-alhon ensimmäiset vakituiset asukkaat vuonna 1944. Heidän kotinsa oli Suomen ensimmäisiä elementtitaloja. Matilaiset perustivat Ilpoisiin Alholan puutarhan, jonka maistuvia vihanneksia käytiin ostamassa suoraan puutarhalta tai kauppatorilta. Tomaatteja ja kurkkuja myytiin myös tukkuliikkeisiin. Aluksi viljeltiin peltovihanneksia ja juureksia, kuten kaalia ja sokerijuurikasta. Kasvihuoneissa kasvatettiin pääasiassa tomaattia ja kurkkua. Myöhemmin myös kukkia. Syksyisin krysanteemeja ulkopelloilla, pääsiäisen aikaan narsisseja, jouluisin hyasintteja, kieloja, pikkutulppaaneja ja joulutähtiä.

    Perheen lapset olivat mukana torilla, kun sinne mentiin myymään puutarhan satoa. Ilpoisten kautta koulumatka Vasaramäen kouluun oli lumisina talvina hankala, koska linja-autopysäkki oli kaukana Ilpoisten tiellä. Tytär Marja Salminen muistaa miten pysäkille päästiin talvisin astumalla isän lumeen tekemiä saappaanjälkiä pitkin. Tora-alho oli tuohon aikaan pelkkää peltoa. Nykyisin siellä on kokonainen Ilpoisten asuntola-alue.

    Lapsuusmuistot Ispoisista ovat hyviä.
    – Pesäpalloa ja kolmea maalia pelattiin. Kesäiltaisin ajelimme pyörillä kaverien kanssa ympäri Ispoista. Saimme olla ulkona niin myöhään kuin halusimme, sillä mitään pelättävää ei siihen aikaan ollut, Marja muistelee.

    Puutarhatoiminta on loppunut ja puutarhatilan paikalla on nykyisin rivitaloja.

  • Ispoisten Omakotiyhdistyksen kummipuistosta tuli alueen yhteinen tapahtuma-, leikki- ja liikuntapaikka.

    Ispoinen oli rakennettu niin täyteen 1950-luvun loppuun mennessä, ettei lapsille löytynyt tasaista maata pelipaikaksi. Melkein keskellä laaksoa oli kuitenkin viemäritöiden jäljiltä savinen ja kumpareinen läntti joutomaata. Ispoisten Omakotiyhdistyksessä keksittiin, että tasaamalla ja hiekoittamalla siitä saisi liikunta- ja leikkipaikan.

    Yhdistys teki asiasta aloitteen Turun kaupungille vuonna 1959, jonka seurauksena Rosanpuisto syntyi.

    Ispoisten Omakotiyhdistyksestä tuli Rosanpuiston kummiyhdistys, ja se on järjestänyt siellä lukuisia tapahtumia: on ollut takakonttikirppistä, makkaranpaistoa, leikkimielisiä kisoja ja jäälinnan rakentamista, mukavaa yhdessäoloa. Talkooväki on siistinyt puistoa ja joinakin talvina jäädyttänyt kentän luistelijoille.

    Rosanpuisto on hieno esimerkki siitä, miten paikallinen omakotiyhdistys on pitänyt huolta lasten ja nuorten lähiliikuntamahdollisuuksista jo 60 vuotta.

  • Turun kaupunki rakensi Uittamolle upean uimastadionin, jossa kilpailtiin SM-tasolla asti.

    Katsomoon mahtui 450 henkeä seuraamaan, kun mereen tehdyillä kilparadoilla uitiin SM-mitaleista. Turun 1930-luvulla rakentama uimalaitos oli upea. Siellä oli hyppytornit, pukukopit ja leveille laitureille mahtui 300 - 400 henkeä. Rannalla rullasi maailmanpyörä. Turun Työväen Uimarit ry:n hallinnassa olevassa uimalaitoksessa harjoitteli 3 750 uimaria ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Paikalliset lapset ja nuoret keksivät omaakin ohjelmaa.

    – Leikimme vedessä suklassii eli sukellusnattaa. Pitkänsalmen vesi oli niin sameaa, että kun sukelsi metrin syvyyteen, ei sukeltajaa näkynyt, Uittamolla lapsuutensa viettänyt Jarmo Vaarna kertoo.

    Iltaisin uimalaitoksen portit suljettiin. Ne eivät kuitenkaan pidätelleet nuorisoa, joka keksi omat reittinsä sisään.

    – Isommat järjestivät hippoja (juhlia) ja seurustelevat parit kävivät uimakopeissa. Niissä taidettiin harjoitella muutakin kuin uintiliikkeitä, Vaarna hymähtää.

    Uimalaitos hävitettiin vuonna 1970.

  • Uittamon rantakallioihin on kiinnitetty laatta Uittamon poikien muistoksi.

    Uittamon pojat ovat 1940-1950-luvuilla syntyneitä, joita yhdisti Uittamon uimalaitos.

    – Varmaan muissakin kaupunginosissa on ollut yhteishenkeä, mutta Uittamolla oli vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Se oli lapselle ihana paikka. Ei Uittamolta tarvinnut lähteä mihinkään, sillä täällä oli uimalaitoksen lisäksi paviljonki ja tanssilava, metsää ja luontoa, Jarmo Vaarna kertoo.

    Hänen isoveljensä on yksi legendaarisista Uittamon eli Uitun pojista. Kultaisen nuoruuden siteet säilyivät läpi elämän, sillä vakuuttavaan aikuisikään ehtineet ”pojat” kokoontuivat yhä 2020-luvulla kerran vuodessa muistolaatan luona.

  • Olympiamestari Pertti Karppinen aloitti uransa Pitkäsalmella.

    1900-luvun puolivälin jälkeen Turun Soutajat ry:n venevajalle, lähelle Uittamon tanssilavaa, ilmaantui nuori mies. Hän oli tullut isoveljensä perässä kokeilemaan soutamista. Nuorukaisen käsivarsissa ja jaloissa oli pituutta niin, ettei hän oikein tiennyt, mitä niillä olisi tehnyt. Sopivaa urheilulajia ei ollut löytynyt.

    – Soutaminen tuntui heti kivalta ja porukka oli hyvä. Innostuin lajista. Uittamo oli kiva harjoittelupaikka, sillä soutajat hakevat tuulensuojaa, Pertti Karppinen kertoo.

    Karppisesta tuli soudun olympiamestari. Hänen menestyksensä näkyi rannalla: Turun kaupunki rakennutti Pitkäsalmeen Soutu- ja melontakeskuksen, jonka ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1988. Siitä löysivät kotisatamansa Turun Melojat, Nesteen Soutajat ja Turun Soutajat. Turun Melojat yhdistyi Hirvensalossa toimivien Airiston Melojien kanssa ja perustettiin Saaristomeren Melojat ry vuonna 1992.

  • Katariinanlaakson hyppyrimäestä liidettiin kaupungin pisimmät hypyt. Kilpailijoita tuli Japanista asti.

    Katariinanlaakson hyppyrimäestä leiskautettiin 35-metrisiä liitoja 1960-luvulla. Ne tekivät mäestä Turun parhaan, sillä Hirvensalossa päästiin noin 26 metriin ja Urheilupuistossa 22 metriin. Ispoisissa pystyttiin järjestämään piirimittelöjen lisäksi suurempia kilpailuja, joihin kaukaisimmat osallistujat tulivat Japanista asti.

    – Mieshyppääjät ja -hiihtäjät käyttivät ahkerasti hyppyrimäen juuressa ollutta punaista pientä saunarakennusta. Naiset ja lapset saivat lähteä hiihtonsa jälkeen kotiin hikisinä, Marja Salminen kertoo.

    Ispoinen menetti Turun ykkösmäen statuksensa, kun Hirvensaloon rakennettiin isompi mäki. Ispoisten hyppyri purettiin.

  • Hiihtomaja oli ispoislaisten kohtaamispaikka, jossa saattoi nähdä poronkin.

    Kun Pirjo Nurmi oli lapsi, hän asui vanhempiensa kanssa Ispoisten hiihtomajassa. Tai ei se mikään pelkkä maja ollut: ison salin lisäksi rakennuksessa oli keittiö ja huone.

    Talvisin Pirjon äiti Aili Nurmi piti majaa auki hiihtäjille ja viikonloppuisin vapaaehtoisia tuli hänen avukseen. Paikka oli hyvin suosittu 1950-60-luvuilla. Lauantaisin oli seuran hiihtokilpailut, joissa oli ikäsarjoja lapsista ja nuorista aikuisiin. Varsinkin sunnuntaisin majalla oli paljon hiihtäjiä. Suosiota lisäsi oikea poro pulkkineen, jonka puutarhuri Martti Matilainen oli hommannut lasten iloksi.

    Hiihtomaja rakennettiin talkoilla ja lahjoitusvaroin, kun Väinö ja Taimi Matilainen vuokrasivat 1 000 neliömetriä maistaan vuonna 1954. Vuokra oli nimelliset 500 markkaa vuodessa (vuoden 2022 rahassa n. 16 euroa).

    Lumien vähennettyä väheni myös hiihtomajan käyttö. Matilainen myi maat Turun kaupungille, mutta maja säilyi Turun Hiihtäjät ry:llä.